No niinhän siinä sitten kävi, ettei tätä blogia ole tullut päivitettyä sitten syyskuun. Eipähän tässä ole ihmeitä tapahtunut talven mittaan "jättehejsan"-maassa. Mitä nyt lähes 250 tuntia on tuota P-28 hiottu, höylätty, lakattu ja maalattu. Nyt on vene vesillä ja vihdoin viimein myös kelluu.
Kerron tuosta talven remontista seuraavassa tekstissä (toivottavasti piakkoin...).
Lupasin silloin syksyllä kertoa lisää tästä P-28 veneestä. Keksintöhän on Harry Hallbergin suunnittelema ja esi-isä (tai -äiti veneistä puhuttaessa) hänen myöhemmille HR, Hallberg-Rassy veneilleen. P-kirjain veneen nimessä tulee Pacific-sanasta, vietiinhän ensimmäiset sata venettä jenkkeihin. 28 tarkoittaa purjepinta-alaa. Itse vene on 30-jalkainen. Venettä tehtiin aluksi parisen vuotta mahonkisena, sittemmin muovisena, josta vain ylärakenne oli enää mahonkia.
Tämä meidän veneemme on vuodelta -64, eli vielä mahonkirunkoinen. Veneessä on neljä punkkapaikkaa, ja siihen ne mukavuudet sitten loppuvatkin. Ensi kaudeksi on tarkoitus mukavuutta pikkaisen lisätä ja saattaa vesisysteemi ajan tasalle, samoin sähköpuoli. Kone on alkuperäinen Albin O-21, joka käy ja kukkuu! Ei tartte turhaan rimpuilla suodattimien tms. kanssa...kerran vuodessa kun öljyt vaihtaa ja bensaa sekä lyijyrikastetta lisää, niin vot!
Nyt vene on laskettu vesille ja odottaa ensi viikon maston pystytystä. Paljon ei kesällä ehditä vesille, mutta joskus kuitenkin...
Tarttee tässä piakkoin taas käydä satamassa pistäytymässä ja tarkistamassa uppouma...paatti kun aluksi otti sisäänsä likimain puolet Mälaren-järvestä. Ongelma on siinä kun vene seisoo talven kölillään ja sitä sitten paikkaa ja paklaa siinä asennossa. Sitten nostossa liinat ympärille, niin runkolaudat muuttavat asentoaan. Eka puoli tuntia laskun jälkeen oli tyrmäävä, vettä oli sisällä kölipuun päällä puolisen metriä, meinas O-21:nkin muuttua sukellusveneen moottoriksi. Siinä sitten jaloilla pinnaa pidellessä ja käsillä ämpäröidessä vene lipui kohti omaa laituripaikkaansa...onneksi yksi Neptun-kryssare purjehtija huomasi homman ja toi heti laiturille oman uppopumppunsa lainaksi. Ei meinaan tuo oma automaattinen pilssipumppu riittänyt alkuunkaan. Nyt on tilanne rauhoittunut ja vettä tihkuu enää hiljalleen, eli normaalia puuvene-elämää, sanoisin.
Vesille venosen mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti