Nyt on sitten sesongin ensimmäiset purjehdukset Trionalla purjehdittu. Käväistiin tuossa iltasella kurssin kouluttajaporukan kanssa parituntinen järvellä, Mälarenilla. Ikäänkuin kiitokseksi mastonpystytysavusta.
Hyvinhän tuo purjehti vanhaksi veneeksi, huiput oli jopa rapiat viisi solmua!
Uusi rullagenoa oli näyttävän näköinen, liian pieni isopurje sitä vastoin surkeaakin surkeampi. Täytyy vielä hiukan kerätä viikkorahoja, jotta saa sen haettua neulomolta.
Keli oli upea, joten pitempääkin olisi viihtynyt, mutta vedenpinta veneessä sisällä alkoi uhkaavasti nousta yli turkkilevyjen...sitten kun ne kelluivat niin käännyttiinkin rantaan. Perässä paapuuriin puolella vesirajan yläpuolella on yksi isohko "aukko", joka ei tietenkään satamassa ole turvonnut umpeen. Sitten veneen kallistuessa se hörppää vettä sisään. No nytpä ainakin tietää kriittisimmät kohteet ensi talven paikkaushommia varten. Ihan tuollaisessa kunnossa ei sitä uskalla vuoden päästä syksyllä lähteä purjehtimaan Ahvenanmeren yli kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti